Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kennel Satumaisen takaa löytyy reilu 40-kymppinen sairaanhoitaja Turusta. Asumme Tortinmäessä, Turun pohjoisimmassa osassa, maaseudulla. Perheeseeni kuuluu aviomieheni Maran lisäksi 16v tytär Heta ja 11v poika Ossi. Koiriemme lisäksi pihapiirissä asustaa kaksi ponia, kanoja ja kolme kissaa. 

Niin kauan kuin muistan minulle on ollut selvää, että tulen hankkimaan itselleni koiran (tai kaksi). Lapsuuden kotiin emme koiraa saaneet joten koko lapsuuteni ja nuoruuteni ulkoilutin muiden koiria. Ensimmäinen oma koirani oli valkoinen bokserinarttu Saska, jonka sain ylioppilaslahjaksi vuonna 1992. Valitettavasti Saska kuoli sydänvikaan ainoastaan 1v 9kk iässä.
Saskan jälkeen rotu vaihtui saksanpaimenkoiraan ja Jopan Xenia 'Xeni' muutti meille vuoden 1994 lopulla. Xenin kaveriksi tuli 1996 musta-hopea kääpiösnautseriuros Filmurin Pikku Romanov 'Romppu' ja vuonna 1999 saksanpaimenkoira uros Kamuteams Acris 'Sakke'.
Kun vanhoista alkoi aika jättää ja lapsetkin oli tehty vaihtui rotu rhodesiankoiraksi. Vuoden 2007 alussa rhodesiankoiranarttu Harjaselän Pähkinä 'Seela' tuli taloon ja muutamaa vuotta myöhemmin kaveriksi otettiin Vega, Bawabu Bahati Bayo.

Vuonna 2011 aloin miettiää sopivaa pienempää rotua rhodetyttöjen kaveriksi ja sen mietinnän tuloksena länsigötanmaanpystykorva tuli elämääni.
Kesällä 2012 Karjakon Ekoteko 'Ruuti' syntyi ja pienen sattuman kautta muutti Kuopiosta Tortinmäkeen. Tuon pienen paimenen muutto meille tuntui kuin paluulta kotiin. Ruutin Iloinen ja reipas olemus, miellyttämisenhaluinen, leikkisä ja taistelutahtoinen luonne lumosi hetkessä koko perheen.
8kk myöhemmin syntyi lisää Karjakkolaisia ja Karjakon Tyylilyyli 'Tellu' tuli paikkaamaan isoa rhodesiankoirankokoista koloa, kun jouduimme luopumaan Seelasta selkäongelmien takia. Kesällä 2016 gööttijengimme sai  vahvistusta, kun Ihanhelmi Ainoa Oikea  'Hertta ' muutti luoksemme.

 Jo ensimmäistä koiraa hankkiessa minulle oli selvää mitä haluan koiran kanssa tehdä, lenkkeillä ja harrastaa 'jotakin'.Koiramaisia harrastuksia on reilun 20 vuoden aikana ehtinyt kertyä paljon ja erilaisia. Joitakin lajeista on harrastettu enemmän tai vähemmän otsa rypyssä, osaa ihan vaan huvin vuoksi. Tutuksi on tullut pk-lajeista jälki, viesti, haku ja suojelu. Näiden lisäksi ollaan harrastettu agilityä, tokoa. Vinttikoirien rata- ja maastojuoksumaailma aukesi rhodesialaisten myötä samoin mejä.

Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena on id-jälki, rally-toko ja näyttelyt. Ryppyotsaisuuden olen koittanut jättää kokonaan ja tällä hetkellä treenaaminen on enemmän huvia kuin tavoitehakuista.

Erilaisten koiraharrasteiden lisäksi minulla on 'intohimona' koiran luonne. En muista koska eksyin ensimmäisiin luonnetesteihin, mutta mukanaan ne veivät.

Luonnetestituomariksi ei omat rahkeet riittäneet, mutta MH kuvauksen tultua suomeen olin ensimmäisissä ryhmissä kouluttautumassa C ja B toimihenkilöksi ja olen pyrkinyt vuosittain pääsemään kuvauksiin töihin. 
Oikeastaan luonnetestausten myötä minulle syttyi halu kasvattaa 'edes yksi' pentue. Päästä näkemään 'valittujen' yksilöiden jälkeläiset alusta asti. Miten vanhempien ominaisuudet periytyvät, jos edes periytyvät? Pystyykö pennuista'ennustamaan' jotakin? Jos voi, niin mitä? On siis sanomattakin selvää, että haluan kuulla kasvattieni elämästä myös jatkossa ja toivon niiden käyvän aikuisena MH-kuvauksessa tai luonnetestissä. 

                    -Satu Lehtonen-